Uutiset

Ravintoedun järjestäminen sähköisellä arvosetelillä – ei oikeutta vähentää ateriapalvelun arvonlisäveroa, mutta hallinnointipalvelun ALV vähennettävissä

Työnantaja A Oy tarjosi henkilöstölleen ravintoedun sähköisen sovelluksen avulla, jonka ylläpitäjänä toimi B Oy. Sovellukseen ladattu rahamäärä toimi maksuvälineenä ateriapalveluihin ja täytti arvonlisäverolain tarkoittaman arvosetelin määritelmän. Kyse oli monikäyttöarvosetelistä, jolla työntekijä saattoi maksaa aterioita useissa eri ravintoloissa.

A Oy teki sopimuksia tiettyjen ravintoloiden kanssa sopimusruokailun järjestämisestä ja B Oy laati laskut näiden ravintoloiden puolesta ja nimissä. Työnantaja veloitti työntekijältä Verohallinnon päätösten mukaisen omavastuuosuuden palkanpidätyksenä. A Oy haki ennakkoratkaisua siitä, voiko se vähentää näihin ruokailuihin ja hallinnointipalveluihin sisältyvän arvonlisäveron.

Yksikäyttö- ja monikäyttöarvosetelit arvonlisäverotuksessa – mikä ero niillä on?

Yksikäyttöarvoseteli:
Seteli, jonka liikkeeseenlaskuhetkellä sekä hyödykkeen verokanta että myyntimaa ovat tiedossa. Verotus tapahtuu heti setelin myynnin yhteydessä. Esimerkiksi: lounasseteli, jolla voi ostaa vain lounaan Suomessa 14 % verokannalla.

Monikäyttöarvoseteli :
Seteli, jonka käyttöhetkellä vasta selviää, mihin hyödykkeeseen tai verokantaan se liittyy. Verotus tapahtuu vasta, kun seteli käytetään. Sovelluspohjainen ravintoetu, jolla voi maksaa eri ravintoloissa eri tuotteita, on tyypillisesti monikäyttöarvoseteli.

Tässä tapauksessa työntekijöiden käyttöön luovutettu sähköinen etu katsottiin monikäyttöarvoseteliksi, koska se ei ollut sidottu tiettyyn hyödykkeeseen eikä verokantaan.

KHO:n ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A Oy ei ostanut ateriapalveluita vaan arvoseteleitä, eikä se myynyt siten ateriapalvelua työntekijälle. Ravintola myi palvelun suoraan työntekijälle, joka toimi lopullisena kuluttajana. Tämän vuoksi työnantajalla ei ole vähennysoikeutta arvosetelin lunastustilanteessa syntyvästä verosta – vaikka lasku olisi tehty työnantajalle.

Myös tilanteessa, jossa aterian hinta ylittää työnantajan tarjoaman edun määrän ja työntekijä maksaa ylimenevän osan itse, ei synny vähennysoikeutta työnantajalle. Arvosetelin luonne ja oikeudellinen järjestely eivät muutu maksusuorituksen jakautumisesta huolimatta. Ennakkoratkaisu poistettiin siltä osin, joka koski mallia, jossa työntekijä maksaa pääosan aterian hinnasta itse ja työnantaja vain tukee maksua täydentävällä osuudella. Kyse ei KHO:n mukaan ollut aidosti toteutettavasta liiketoimesta, joten KHO ei ottanut siihen kantaa (yksi jäsen kuitenkin olisi ennakkoratkaisun antanut).

B Oy:n laskuttama palvelumaksu – joka kattoi sovelluksen käytön, raportoinnin ja ravintolaverkoston hallinnoinnin – oli verollinen palvelu. Tältä osin yhtiöllä oli oikeus vähentää arvonlisävero, koska kysymys oli verolliseen liiketoimintaan liittyvästä yleiskulusta.

Korkein hallinto-oikeus kumosi keskusverolautakunnan päätöksen osittain Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksesta ja vahvisti, että yhtiöllä ei ole vähennysoikeutta ateriapalveluiden osalta.

---

Päätös: KHO 2025:46
Lähde: Korkein hallinto-oikeus, julkaistu kho.fi