Korkein hallinto-oikeus antoi 3.5.2025 ratkaisun KHO 2025:54, jossa vahvistettiin, että merituulivoimahankkeeseen liittyvät tutkimuspalvelut, vaikka ne kohdistuvat Suomen talousvyöhykkeelle, kuuluvat arvonlisäverolain soveltamisalaan. Palveluista on näin suoritettava arvonlisävero Suomessa, vaikka palvelujen suorituspaikka ei ole maantieteellisesti Suomen alueella.
Ratkaisun taustalla oli A Oy:n hanke, jossa yhtiö kehitti merituulivoimapuistoa Suomen talousvyöhykkeelle Pohjanlahdella. Hankkeeseen liittyen yhtiö osti ulkomaisilta palveluntarjoajilta geologisia selvityksiä ja ympäristövaikutusten analyysejä tuulipuistoalueelle. Palvelut toteutettiin etätyönä ulkomailta käsin, eikä palveluntarjoajilla ollut kiinteää toimipaikkaa Suomessa.
Kiinteistöön liittyviä palveluja – myyntimaa Suomi
Sekä keskusverolautakunta että korkein hallinto-oikeus katsoivat, että kyseiset palvelut liittyvät suoraan merialueella sijaitsevaan kiinteään omaisuuteen eli suunnitteilla olevaan tuulipuistoalueeseen. Palvelujen katsottiin olevan neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 artiklan 31 a mukaisia kiinteistöön liittyviä palveluja. Tällöin myyntimaa määräytyy arvonlisäverolain 67 §:n mukaan kiinteistön sijainnin perusteella. Palvelun myynnistä on siten suoritettava arvonlisävero Suomeen.
Suomen talousvyöhyke kuuluu verotusoikeuden piiriin
Keskeinen oikeudellinen kysymys koski sitä, voidaanko Suomen talousvyöhykkeelle suunniteltavan tuulipuistoalueen katsoa sijaitsevan arvonlisäverolakia sovellettaessa ”Suomessa”. Yhtiö katsoi, että Suomen arvonlisäverolaki ei ulotu talousvyöhykkeelle, koska alue ei ole suoraan mainittu lain soveltamisalassa. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että arvonlisäverolain 1 a §:n viittaus EU-lainsäädäntöön mahdollistaa tulkinnan, jonka mukaan Suomi käyttää verotusoikeuttaan talousvyöhykkeellä silloin, kun kyse on toiminnasta, joka kuuluu Suomen kansainvälisoikeudelliseen täysivaltaisuuteen – kuten merituulivoimatuotannon edellyttämään tutkimustoimintaan.
Päätöksessä viitattiin unionin tuomioistuimen ratkaisuun asiassa C-111/05, Aktiebolaget NN, jossa vahvistettiin, että jäsenvaltio voi käyttää arvonlisäverotuksellista toimivaltaansa talousvyöhykkeellä toimintaan, joka kuuluu sen täysivaltaisuuden piiriin. YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaan rantavaltiolla on nimenomainen oikeus verottaa ja säädellä talousvyöhykkeellä tapahtuvaa energiantuotantoa ja siihen liittyvää tutkimusta.
Veroseuraamus: Käännetty verovelvollisuus
Koska kysymyksessä oli Suomessa arvonlisäverollinen kiinteistöön liittyvä palvelu, ja palveluntarjoajalla ei ollut Suomessa kiinteää toimipaikkaa, A Oy on velvollinen suorittamaan arvonlisäveron näistä palveluostoista käännetyn verovelvollisuuden periaatteen mukaisesti (AVL 9 §).
Ratkaisulla merkittävä ennakkovaikutus merituulihankkeisiin
KHO:n ratkaisu selventää oikeustilaa merituulihankkeiden verokohtelusta talousvyöhykkeellä. Vaikka fyysinen alue ei ole osa valtion aluevesiä, siihen liittyvä toiminta – kuten tutkimus, rakentaminen ja energiantuotanto – voi kuulua Suomen arvonlisäverolainsäädännön soveltamisalaan. Tämä voi vaikuttaa merkittävästi merituulivoimahankkeiden kustannusrakenteeseen ja ulkomailta ostettujen palvelujen verotukseen.
Lue ratkaisu kokonaisuudessaan: KHO 2025:54
Autan mielelläni tarkistamaan, miten ratkaisu vaikuttaa teidän verotukseenne.
Ulkomailta tilatut nikotiinipussit voivat aiheuttaa veroseuraamuksia
10.6.2025 – Verohallinnon tiedotteen mukaan ulkomailta tilatuista nikotiinipusseista voi seurata verovelvollisuus myös ostajalle, jos myyjä ei ole hoitanut valmisteveroja Suomeen. Nikotiinipussit ovat olleet valmisteveron alaisia vuoden 2024 alusta a...
Rentouttavaa ja tunnelmallista joulunaikaa sekä onnea vuodelle 2025!
On joulun aika, hiljenee maa, mutta verotuksella työt jatkuvat vaan. Arvonlisävero valtiolle kassan kätköistä kiertää, ja valmistevero juomiin joulun mieltä lisää. Kun kauppias hyllyille tavarat tuo, on verotus mukana, sekin iloa luo. Piparit,...
The Concept of an exempt Investment Fund, from the Perspective of Investor Risk (X and Others, Joined Cases C‑639/22 and C‑644/22)
The case concerns Dutch pension funds, some of which are compulsory occupational pension funds, sectoral pension funds and company pension funds, and the question of whether these pension ...