Valtuutettu varastonpit\u00e4j\u00e4 (j\u00e4ljemp\u00e4n\u00e4 yhti\u00f6) oli siirt\u00e4nyt verottomasta varastostaan suuren polttoaine-er\u00e4n vientimenettelyss\u00e4, jonka m\u00e4\u00e4r\u00e4maaksi oli ilmoitettu Norja. Alus poistui Kotkan satamasta Tullin poistumisvahvistuksen saatuaan, mutta er\u00e4 ei p\u00e4\u00e4tynytk\u00e4\u00e4n Norjaan vaan toimitettiin Alankomaihin, jossa se tullattiin palautustavarana ja siirrettiin verottomaan varastoon.<\/p>\n
Tulli katsoi, ett\u00e4 siirrossa oli tapahtunut s\u00e4\u00e4nt\u00f6jenvastaisuus, koska vienti ei ollut toteutunut tarkoitetulla tavalla. T\u00e4m\u00e4n vuoksi polttoaine-er\u00e4 katsottiin luovutetuksi kulutukseen Suomessa, ja yhti\u00f6lle m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin valmisteveroja ja huoltovarmuusmaksu yli 4,3 miljoonan euron arvosta.<\/p>\n
Yhti\u00f6 vaati maksetun veron palauttamista sill\u00e4 perusteella, ett\u00e4 tuote oli tosiasiassa verotettu toisessa j\u00e4senvaltiossa. Verohallinto ja hallinto-oikeus kuitenkin hylk\u00e4siv\u00e4t palautusvaatimuksen vedoten siihen, ettei palautuksen edellytyksen\u00e4 olevaa menettely\u00e4 ollut noudatettu.<\/p>\n
Korkein hallinto-oikeus (KHO) arvioi, voitiinko Suomessa s\u00e4\u00e4nt\u00f6jenvastaisuuden perusteella kannetut valmisteverot palauttaa tilanteessa, jossa tuotteet oli lopulta siirretty ja verotettu toisessa j\u00e4senvaltiossa. Keskeist\u00e4 oli, soveltuiko valmisteverotuslain 83 \u00a7:n 1 momentti palautuksen perustaksi, vaikka siirto oli ollut muodollisesti virheellinen eik\u00e4 kaikkia kansallisesti s\u00e4\u00e4dettyj\u00e4 siirtomenettelyj\u00e4 (mm. valmisteverolain 78 \u00a7) ollut noudatettu.<\/p>\n
KHO p\u00e4\u00e4t\u00f6s oli erinomainen ja osoittaa j\u00e4rjestelm\u00e4n perusperiaatteiden kunnioittamista. KHO nimitt\u00e4in katsoi, ett\u00e4 valmisteverotusdirektiivin (2008\/118\/EY) tavoitteena on verottaa tuotteet siell\u00e4, miss\u00e4 ne tosiasiassa kulutetaan \u2013 ei kahteen kertaan eri j\u00e4senvaltioissa. Kansallisen lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n tulee noudattaa veron kiert\u00e4misen ja v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6sten est\u00e4miseksi s\u00e4\u00e4dettyj\u00e4 ehtoja, mutta palauttamisen ei tule muodostua sanktioluonteiseksi toimenpiteeksi silloin, kun tuotteet on siirretty toiseen j\u00e4senvaltioon ja siell\u00e4 verotettu asianmukaisesti. Arvioinnissa on otettava huomioon hallintolain 6 \u00a7:n periaatteet, erityisesti tarkoitussidonnaisuus ja suhteellisuus. Jos veron palauttamatta j\u00e4tt\u00e4minen johtaa kaksinkertaiseen veroon ilman vaaraa veronkierrosta, on lopputulos suhteellisuusperiaatteen vastainen.<\/p>\n
KHO totesi, ett\u00e4 vaikka s\u00e4\u00e4nt\u00f6jenvastaisuus oli tapahtunut, veron palautus oli mahdollinen valmisteverotuslain 83 \u00a7:n 1 momentin perusteella, kun yhti\u00f6 oli luotettavasti osoittanut, ett\u00e4: 1) polttoaine ei ollut kulutettu Suomessa, 2) se oli toimitettu Alankomaissa verottomaan varastoon ja 3) valmisteveron suorittaminen oli Alankomaissa varmistettu.<\/p>\n
N\u00e4ill\u00e4 perusteilla KHO katsoi, ett\u00e4 yhti\u00f6ll\u00e4 oli oikeus veron palautukseen. Verohallinnon ja hallinto-oikeuden p\u00e4\u00e4t\u00f6kset kumottiin, ja asia palautettiin Verohallinnolle tarvittavia palautustoimenpiteit\u00e4 varten. P\u00e4\u00e4t\u00f6ksess\u00e4 korostettiin, ettei muodollisten laiminly\u00f6ntien perusteella saa est\u00e4\u00e4 palautusta, jos aineelliset edellytykset t\u00e4yttyv\u00e4t ja verovalvonta on turvattu my\u00f6s toisessa j\u00e4senvaltiossa. KHO totesi my\u00f6s, ett\u00e4 valmisteverolains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tarkoitettujen velvollisuuksien laiminly\u00f6ntiin on ollut mahdollista joka tapauksessa puuttua esimerkiksi m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 valmisteverotuslain 43 \u00a7:ss\u00e4 (1178\/2016) tarkoitettu veronkorotus, joka on my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa m\u00e4\u00e4r\u00e4tty ja jota ei ole vaadittu palautettavaksi.<\/p>\n