Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) antoi 23. lokakuuta 2025 tuomion suomalaisessa asiassa A Oy (C-232/24), joka selventää factoring-palvelujen arvonlisäverokäsittelyä. Korkein hallinto-oikeus antoi 6.2.2026 asiasta kansallisen ratkaisun KHO: 2026:8. Tuomio osoittaa, että factoring-palvelut kuuluvat pääsääntöisesti arvonlisäveron piiriin.
Tuomion tausta
A Oy tarjosi yritysasiakkailleen factoring-palveluja, joissa yritys myi laskusaatavansa factoring-yhtiölle saadakseen nopeammin rahoitusta. Yhtiö veloitti palvelusta rahoituskomission, joka riippui muun muassa asiakkaan luottokelpoisuudesta ja laskujen maksuajasta, sekä kiinteän perustamismaksun.
Kysymys oli siitä, kuuluivatko nämä palvelut arvonlisäveron soveltamisalaan vai oliko kyse arvonlisäverosta vapautetusta rahoituspalvelusta.
EUT katsoi, että factoring-palvelut olivat vastiketta arvonlisäverollisen palvelun suorituksesta. Tuomioistuin totesi, ettei factoring ole luotonantoa, koska factoring-yhtiö ei myönnä asiakkaalle lainaa, vaan ostaa tämän saatavia ja kantaa riskin niiden maksamisesta. Korkein hallinto-oikeus vahvisti EUT:n päätöksen ja totesi, että yhtiön harjoittamaa factoring-toimintaa oli pidettävä kokonaisuudessaan arvonlisäverollisena saamisten perimistä koskevana palveluna. Yhtiön laskurahoitus- ja kauppamuotoisesta factoringista veloittama rahoituskomissio, limiittimaksu, palkkio nopeasta maksusta, luottoluokitusmaksu ja perustamismaksu olivat kokonaan vastiketta arvonlisäverollisesta saatavien perimistä koskevasta palvelusta. Tämä oli myös yhtiön oma näkemys.
On perusteita kysyä, onko factoring aina verollista perintäpalvelua ja perusteita palvelun verottomuudelle on myös olemassa. Factoring-palvelut sisältävät muutakin kuin pelkän perinnän – niihin kuuluu rahoituksen järjestäminen ja riskin hallinta, jotka ovat verottomia rahoituspalveluita.
Ratkaisulla on merkitystä sekä factoring-palveluja tarjoaville yrityksille että factoringpalveluita käyttäville yrityksille. Suomessa se ohjaa myös verohallinnon ja tuomioistuinten tulkintaa arvonlisäverolain 41 §:n mukaisista verottomista rahoituspalveluista. Erilaisista factoring-järjestelyistä on useita päätöksiä ja siten tätä päätöstä ei voi yleistää koskemaan kaikkia tilanteita. On aina arvioitava erikseen, millaisesta palvelusta on kyse, onko kyse yhdestä vai useammasta palvelusta ja onko kyseinen palvelu tai palvelut verollisia vai verottomia. On mahdollista, että kyse voi olla myös useamman palvelun myynnistä, joista osa on verollisia ja osa verottomia. Siten tämän päätöksen soveltaminen suoraan omaan liiketoimintaan ei välttämättä johda oikeaan lopputulokseen.