Väitöskirja tutkii johdannaissopimusten arvonlisäverokohtelua. Tutkimuksessa analysoidaan perinteisten johdannaissopimusten luonnetta sopimuksina ja rahoitusinstrumentteina EU:n arvonlisäverodirektiivin (2006/112/EC) perusteella. Tutkimuksen kohteena ovat finanssi- ja hyödykejohdannaisten kaupankäynti ja toteutus sekä kohde-etuuden luovutuksena että rahassa. Väitöskirjassa analysoidaan myös johdannaisten netotuksen merkitystä arvonlisäverotukseen. Väitöskirja perustuu arvonlisäverodirektiivin soveltamisalan tulkintaan sekä verottomia rahoituspalveluja koskevien käsitteiden analyysiin huomioon ottaen erityisesti substituuttien yhdenmukainen verokohtelu (neutraaliteettiperiaate) sekä verottomien transaktioiden suppea tulkinta. Tutkimuksessa vertaillaan voimassa olevan EU-lainsäädännön soveltamista johdannaisiin EU:n eri jäsenvaltioissa sekä Norjassa ja Sveitsissä. Tutkimus perustuu kuitenkin lähtökohtaisesti perinteiseen oikeuslähdeoppiin ja merkittävässä roolissa on tämän vuoksi erityisesti EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntö.
